Ei mikään yhen illan juttu - tuokiokuvia Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta ja matkan varrelta

On 45. kesä Kaustisen kansanmusiikkijuhlia. Vanajaveden Pelimanneilla on ryhmänä takanaan jo kahdeksan Kaustis-kesää, puhumattakaan 15 soittokesän konkareista Laurista ja Päivistä, itselläni tämä on neljäs soittoreissu ja löytyypä porukastamme kaksi aivan ensikertalaistakin.

Festariviikon toisena päivänä lähdemme matkaan. Pilvipoudalla on mukava ajella, kun auto ei kuumene. Sää ei tosin houkuttele uimaankaan – nyt vain kaksi autokuntamme väestä pulahtaa järveen matkan varrella, kun perinteisesti kaikki ovat viilentäytyneet vedessä. Matkaa tehdään rauhakseen, sillä ensimmäinen keikka on vasta iltauutisten aikaan.

Uimaanko? (kuva A. Juhola)

Ja matka jatkuu, suuntana Kaustinen (kuva A. Juhola)

Tällä kertaa taidamme olla soittoreissussa ennätyssuurella porukalla. Festivaalikokoonpanossamme, joka yleensä poikkeaa jonkin verran talvikokoonpanosta, on mukana kolmetoista pelimannia, joista nuorin on hiukan alle 10-vuotias. Keski-ikäkin jäänee nuoriso-osaston ansiosta kolmenkymmenen kieppeille. Edustamme Kanta-Hämettä varsin monipuolisesti, sillä joukossa on hämeenlinnalaisia, janakkalalaisia ja hausjärveläisiä sekä pari helsinkiläisvahvistusta, joilla löytyy kuitenkin vahva yhteys Hämeeseen.

Ryhmämme ensikertalaiset solahtavat luontevasti joukkoon. Porukan kuopuksesta tulee hetkessä kaikkien lemmikki. Keikan jälkeen hän käy läppäämässä ylävitoset: ”hienoa, Annika” tai ”hyvin soitettu, Kuisma”, kullekin vuorollaan. Pitäisiköhän meidän aikuisten ottaa opiksi kannustavan palautteen antamisessa?

Pelimannitorilla Parahultaa kuuntelemassa (kuva A. Juhola)

Viime vuodelta tutuksi tulleet jamiworkshopit jatkuvat suuren suosion saavuttaneena. Porukkamme ottaa niihin aktiivisesti osaa. Jotkut vetäjät opettavat todella hyvin, jotkut kehnommin, mutta uutta opitaan joka tapauksessa. Keskiviikon workshopissa Antti Järvelän johdolla soitetaan leppäkoskelaisen Martti Yrjölän soittamaa Kasteli kukkaa vanha mummo –sottiisia, joka kuuluukin vakio-ohjelmistoomme. Sävellaji on alkuperäinen c-molli eli meille vieraampi mutta kummasti kaipaamme mukaan Yrjölän Laulajapoikaa, jonka tavallisesti soitamme tämän kanssa yhteen.

Antti Järvelä jamiworkshopia ohjaamassa (kuva K. Lamberg)

Sateen sattuessa soitetaan sateessa. Tai tehdään kuten keskiviikkona: siirrämme keikkamme sateen ja edellisten esiintyjien myöhästyneen aikataulun takia pelimannitorilta viereiseen toritelttaan, jossa yleisökin näkyy viihtyvän paremmin kuin sateessa. Muina päivinä säästymmekin suurilta sateilta. Soittolavojen luo on tullut uudet ohjeet, että yleisöä voi pyytää sateen sattuessa tulemaan soittolavalle suojaan, mutta seuraavana päivänä keikan kohdalle osuu pouta eikä tätä tarvita. Yleisön jalka vipattaa soittomme tahdissa. Nauru irtoaa Laurin mainioille esittelypuheille ja myös Janakkalan puisille kirveille tutun laulun vähemmän tunnetussa toisessa säkeistössä.

Mahtaako tämä keikka säästyä sateelta? (kuva A. Juhola)

Katseltavaa ja kuunneltavaa riittää koko viikoksi ja enemmänkin. Tällä kertaa oma keikkatahtimme on rauhallinen mutta silti huomaamme, ettei kaikkea haluamaansa ehdi kuulemaan. Tosin omaa väkeä eli Lauri, Päivi ja Kari soittaa myös Parahulta-yhtyeessään ja lisäksi Kari ja Johanna soittavat Orivesi All Starsissa. Festivaaliohjelma ja pelimanniohjelma kuluvat käsissä ja tulevat täyteen merkintöjä, tuonne pitäisi päästä. Iloisia yllätyksiäkin löytyy, kun pelimanniohjelmassa mystisesti merkitty ”Varmistuu myöhemmin” –niminen yhtye osoittautuu olevan Turengista tuttu Ants in the Pants.

"Ameriikkaan, Ameriikkaan, sinne menee kaikki..."
Parahulta, taustalaulussa Helinä Tanner (kuva K. Lamberg)

Ants in the Pants Santerin Kabinetissa (kuva A. Juhola)

Festivaaliviikkomme huipentuu perjantaina suureen Häme-teemakonserttiin Keskipohjanmaa-Areenalla. Soitamme Areenalla Honkamäen ja Ketolan Huugon masurkat, joissa reippaampi seppä ja herkempi Huugo käyvät vuoropuhelua sekä esitämme Asikkalan puiset rattaat/Janakkalan puiset kirveet. Laulun loppupuolella yleisö innostuu taputtamaan tahtia. Häme-konsertti radioidaan ja kuullaan joskus myöhemmin, mutta lopun yhteissoittokappale Pirkkalan sillat löytyy jo Areenasta. Perjantai-iltana saamme vielä nauttia huippumusiikista ja perinteisestä yökatrillista kukin mieltymyksemme mukaan.

Häämarssi Hauholta (kuva M. Laulaja)

(Kuva M. Laulaja)

Ketolan Huugon masurkassa äänessä mandoliinit ja kitarat (kuva M. Laulaja)

"Janakkalan, Janakkalan puiset kirveet..." (kuva R. Heimburger)

Paluumatkalla lauantaina toteamme Pohjanmaan tulvapeltojen olevan ennalleen. Hämettä lähestyessämme runsaslukuisin autokuntamme pitää soittelot kaffekupposen äärellä Frantsilan Kehäkukassa. Näin kahvilan viimeminuuttien maitse ja vesitse saapunut asiakaskunta saa nauttia hetken Kaustisen tunnelmasta.

Vanajaveden Pelimannien soittoa pääsee kuulemaan kotikonnuilla seuraavan kerran Janakkala-juhlassa 12.8.2012. Tervetuloa myös syksyllä mukaan soittelemaan kanssamme Turengissa torstai-iltaisin. Keikkailupakkoa ei ole mutta tuskin maltat olla lähtemättä mukaankaan, sillä yhdessä soittaminen nyt vaan on niin mahdottoman hauskaa.

Kaustis-reissun tunnelmia muisteli pelimanni Jaana - kiitos kuvaajille hyvistä kuvista!